Muutama päivä sitten Helsingin sanomissa oli mielipidekirjoitus, joka oli kahdeksas-luokkalaisen Sara-Maria Lindqvistin kirjoittama. Se meni näin:

Rakastan lukemista ja luen paljon. Menen maanantaisin koulun jälkeen kirjapiiriin. En puhu siitä kovin paljon. Miksi en? ”Ootteko vähä noloi? Lukeminen on nörteille, ootte jälkeenjääneitä.” Onko tosiaan näin?

Lukiessa unohtaa kaiken ympärillään olevan. On upeaa olla kirjan hengessä mukana ja uppoutua kirjaan. Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla, se pitää kokea itse. Se on kuin jonkinlaista huumetta. Lukemisesta tulee hyvä olo ja siihen jää koukkuun.

Lähdin kerran kesken tunnin pois, koska olin menossa kirjapiiriläisten kanssa kirjamessuille. Lähtiessäni sain kuulla ikäviä kommentteja: ”Noi menee johki kirjamessuille.”

Minua kommentointi ei haittaa, sillä rakastan lukemista enkä koskaan lopettaisi sitä muiden takia. En tosin ymmärrä kommentoijia. Hekin ovat joskus pitäneet lukemisesta.

Mikä lukemisessa on niin noloa?

Sara-Maria Lindqvist

kahdeksasluokkalainen, Järvenpää

Tämä oli paras mielipidekirjoitus minkä olen lukenut ja vieläpä varmaan tottakin! Itselläni tuota ongelmaa ei ole, vaikka jotenkin tunnistin itseni tuosta tekstistä. Olet oikeassa Sara-Maria, Mikä siinä lukemisessa on niin noloa? Pyydän, lisää tällaisia mielipidekirjoituksia!